Mietittäessä, minne teknologia on viemässä meitä seuraavaksi, kannattaa pohtia, miten hankimme itsellemme huvia ja viihdettä. Näin sanoo suosittu kirjailija ja media-analyytikko Steven Johanson kirjassaan Wonderland – How play made the modern world, joka kuljettaa lukijaa mekaanisten lelujen parista huikeaan illuusiotaiteeseen. Kirja osoittaa, miten leikillä on aina ollut suora yhteys uuden tekniikan kehitykseen.

Pilliurut → QWERTY-näppäimistö

Monet meistä viettävät suuren osan työpäivästä näppäimistön ääressä ohjelmoimassa tietokoneita, luomassa tekstejä ja kirjoittamassa sähköpostiviestejä. Mutta harva tietää, että sormien käyttäminen yksittäisten kirjainten luomiseen on saanut alkunsa soittimien käytöstä. Pilliurkuja, klavikordeja ja cembaloita käytettiin satoja vuosia ennen kirjoituskoneen keksimistä.

Laterna Magica → Elokuvatuotanto

1600-luvulla haamujen, paholaisten ja kummitusten käsinmaalattuja lasikuvia projisoitiin valkokankaalle Laterna Magican avulla. Tekniikkaa alettiin käyttää jo 1400-luvulla, ja suosion kasvaessa sen avulla luotiin kiertäviä esityksiä. Yhdistämällä Laterna Magicaan savuverhoja ja vaikuttavia valotehosteita luotiin meidän aikamme elokuvateatterinäytöksen edeltäjä.

Stereoskooppi → 3D TV

Tiedemies David Brewster kehitti vuoden 1851 maailmannäyttelyyn uuden leikkikalun – Brewsterin stereoskoopin. Katsomalla samanaikaisesti kahta kuvaa – yhtä kummallakin silmällä – muodostuu syvyysvaikutelma. Tekniikkaa käytetään nykyään muun muassa stereokuvausta hyödyntävissä 3D TV -näytöissä ja elokuvateattereissa käytettävissä 3D-punaviherlaseissa.

Automaatiomekanismi → Automatisoitu työvoima

Sveitsiläinen kelloseppä Pierre Jacquet-Droz loi automaatiomekanismilla toimivan poikanuken, jossa oli 6 000 osaa. Nukke voitiin ohjelmoida kirjoittamaan sanojen yhdistelmiä jopa 40 merkin pituudelta. Poika kastoi kynän musteeseen ja kirjoitti seuraten silmillään kynän liikettä. Se oli ensimmäisiä askeleita kohti nykypäivän ohjelmoitavia tietokoneita. 

Sensorama → Virtuaalitodellisuus

Vuonna 1962 julkistettiin Sensorama-laite, jolla voitiin näyttää 3D-tehosteilla, stereoäänellä, ilmavirtauksilla ja tuoksuilla varustettuja laajakulmaelokuvia. 50 vuotta myöhemmin saamme kiittää pelialaa ja ihmisten leikkimielisyyttä virtuaalilasien kehittämisestä. Virtuaalilaseja käytetään nykyään muun muassa kaupunkisuunnittelussa, sairaanhoidossa ja tutkimuksessa.